Alice A. Bailey (1880-1949)

Konservatiivisesta englantilaisesta taustasta Alice Baileyn elämä johti hänet moniin suuntiin, mutta aina yhteen suuntaan – kohti aikaa jolloin monenlaisten voimakkaiden henkilökohtaisten kokemusten kautta hän oli saavuttanut elämänkatsomuksen ja ymmärryksen synteesin ja ehdottoman vakaumuksen siitä, että yksi jumalallinen elämä läpäisee ja elävöittää yhtä ihmiskuntaa, että suunnitelma ihmiskunnalle edellyttää älykkäästi maailman asioista perillä olevien koulutettujen ja omistautuneiden ihmisten yhteistyötä ja palvelua yhteistyössä niiden kanssa, jotka muodostavat henkisen hierarkian, planeetan sisäisen hallituksen. Hänen elämäntyöstään tuli kiinteä osa tätä synteesiä ja näkemystä. Menettämättä vähääkään aitoja inhimillisiä piirteitään ja suhteitaan, hänen sielunsa otti vastaan sitoumuksen mestarilleen, ja hänen persoonallisuutensa tarjosi täyden yhteistyön hänen hyväksytyn palvelunsa kentällä.

Pohjimmiltaan hänen työnsä kehittyi kaksinaisena – hänen opetuslapseuden palvelunsa, johon sisältyi esoteerisen koulun perustaminen ja hänen alun perin haluton suostumuksensa työskennellä yhdessä Tiibetiläisen, Djwhal Khulin, kanssa ja kirjoittaa joukko kirjoja, jotka edustavat seuraavaa vaihetta ajattoman viisauden opetuksen jatkuvuudessa nykyajalle ja välittömälle tulevaisuudelle.

Elämänsä loppua kohden Alice A. Bailey suostui kirjoittamaan elämänkertansa. Kirje hänen ystävältään sai hänet lopulta kirjoittamaan elämästään. Hän, kuten hän sanoi, tunsi syvästi, että ”tekisin palveluksen jos voisin näyttää ihmisille miten minusta tuli se mitä olen siitä mitä olin. Saattaisi olla hyödyllistä tietää kuinka jyrkästä oikeaoppisesta kristillisestä työntekijästä voi tulla tunnettu okkulttinen opettaja.”