Ote mestari D.K.:n lausunnosta

Julkaistu elokuussa 1934

Riittänee kun sanon, että olen tiibetiläinen oppilas, joka on saavuttanut tietyn asteen. Tämä ei kuitenkaan kerro teille paljoa, sillä kaikki ovat oppilaita vaatimattomasta kokelaasta aina Kristukseen asti ja vielä hänen ylitseenkin. Elän fyysisessä kehossa, kuten muutkin ihmiset, Tiibetin rajamailla, ja ajoittain (ulkoiselta kannalta katsoen) johdan suurta tiibetiläisten laamojen ryhmää kun muut velvollisuuteni sen sallivat. Tästä johtuen minun on sanottu olevan tämän tietyn lamalaisluostarin apotti. Ne jotka ovat olleet yhteydessä minuun hierarkian työssä - ja kaikki tosi oppilaat ovat mukana tässä työssä - tuntevat minut vielä toisella nimellä ja toisessa tehtävässä. A.A.B. tietää kuka minä olen ja tuntee kaksi nimistäni.

Olen teidän veljenne, joka on kulkenut polkua hieman pidemmälle kuin keskitason opiskelija, ja sen vuoksi olen saanut suuremman vastuun kannettavakseni. Olen eräs, joka on ponnistellut ja taistellut tiensä suurempaan valoon kuin pyrkijä, joka tulee lukemaan nämä rivit, ja minun täytyy sen tähden toimia valon välittäjänä mihin hintaan hyvänsä. En ole vanha mies, sillä ikä on merkityksellinen seikka opettajien keskuudessa, mutta en ole myöskään nuori tai kokematon. Työni on opettaa ja levittää iättömän viisauden tietoa missä tahansa voin löytää vastakaikua ja olen tehnyt tätä useita vuosia. Yritän myös auttaa mestari M:ää ja mestari K.H:ta aina tilaisuuden tarjoutuessa, sillä olen kauan ollut yhteydessä heihin ja heidän työhönsä. Kaikessa yllämainitussa olen kertonut teille paljon, kuitenkaan en ole sanonut mitään, mikä johtaisi teidät osoittamaan minulle sitä sokeaa kuuliaisuutta ja typerää palvontaa, mitä emotionaalinen pyrkijä osoittaa gurulleen ja mestarilleen, joihin hän ei vielä kykene saamaan yhteyttä. Hän ei myöskään tule saamaan tätä toivottua kosketusta ennen kuin hän on muuttanut emotionaalisen palvonnan ihmiskunnan epäitsekkääksi palvelemiseksi, - ei mestarin.

Kirjoittamani kirjat on lähetetty maailmalle ilman vaatimusta niiden hyväksynnästä. Ne saattavat olla, tai olla olematta, virheettömiä, tosia ja käyttökelpoisia. Teidän tehtävänne on varmistua niiden totuudesta oikealla soveltamisella ja käyttämällä intuitiota. Minä ja A.A.B. emme ole vähääkään kiinnostuneita siitä, että saisimme ne julistetuiksi inspiroiduiksi kirjoituksiksi tai jonkun puhumaan niistä (henkeä pidättäen) erään mestarin työnä.

Jos ne tuovat totuuden siinä muodossa esille, että se on luonnollinen seuraus jo maailmalle annetuille opetuksille ja jos annettu tieto nostaa pyrkimyksen ja palvelunhalun tunteiden tasolta mielen tasolle (taso, jolta mestarit voidaan löytää), ne ovat saavuttaneet tarkoituksensa. Jos välitetty tieto herättää vastakaikua maailmassa työskentelevän ihmisen valaistuneessa mielessä ja saa hänen intuitionsa heräämään, silloin hyväksyttäköön tämä opetus, mutta ei muuten. Jos lausunnot saavat mahdollista vahvistusta, tai jos ne osoittautuvat tosiksi yhdenmukaisuuksien lain testissä, se on hyvä asia. Mutta jos näin ei ole, älköön opiskelija hyväksykö mitä olen sanonut.